Eilinen ilta oli todella hankala. Meille syntyi äitini kanssa riitaa, sillä en olisi halunnut mennä tämänpäiväiseen toimintaterapiaani. Olin niin päättäväinen, sillä viime käynnillä painoni oli laskenut ja olin äärimmäisen hermostunut. En halua tuottaa läheisilleni pettymystä, ja vaikka olen yrittänyt parhaani syömisen kanssa, ei tuloksista kuitenkan voi olla varmoja. Tästä meille syntyi todellinen kiistely, sillä äitini mielestä tämä automaattisesti tarkoitti sitä että olin ollut syömättä koulussa. Minusta jääräpäisyyteni johtui enimmäkseen siitä, että en jaksaisi nykyistä terapeuttiani, joka ei minusta ymmärrä minua. Suutuin äidille siitä, ettei hän välitä minun tuntemuksistani, vaan pelkästään painolukemasta. Jotenkin tilanne kuitenkin rauhottui ja pystyin puhumaan äidille tuntemuksistani. Olen muutenkin ihan äidin tyttö, pystyn puhumaan hänelle lähes kaikesta. Aamulla herätessä olin kuitenkin aivan varma, etten haluaisi mennä terapiaan. Äiti suostui perutukseeni sillä ehdolla että puhuisin hänen kanssaan ja että menisin punnitukseen tällä viikolla. Siitä meille syntyi uusi riita, miksi punnitus on niin tärkeä? Jos olisin sairaana, en varmastikkaan menisi punnitukseen, eikä paino viikossa voisi paljon romahtaa, varsinkin kun vanhempani näkevät minun syövän! Menin siis kiukuspäissäni kouluun. Siellä minä sain taas niin paljon uusia tehtäviä sekä projekteja, että oikein tunsin kuinka stressitasoni nousi. Olen oikea perfektionisti, olen aina ollut hyvä koulussa, ja jokainen tehtävä on suoritettava täydellisesti loppuun.
Rupesin kuitenkin myös miettimään tulevaisuuttani: kesää ja kaikkea sitä ohjelmaa, koulua jossa syksyllä aloitan ja kaikkea jota voisin terveenä tehdä. Tuntui siltä että nyt piru vie tulen terveeksi! Haluan nauraa, bilettää ja tehdä kaikkea hauskaa yhdessä ystävien kanssa. Lisää tästä ja muusta myöhemmin, minun on nyt pakko lopettaa :) Haleja kaikille!
ps. julkaisemani kuvat we heart it: istä! <3
